Mitä tehdä, kun seurakunnan toimintaan osallistuvat lapset ovat entistä levottomampia, mutta resurssit eivät lisäänny samassa suhteessa? Kuinka Jippii-kuorossa voisi ottaa huomioon lapset, jotka eivät vielä osaa suomea? Miten voisimme kohdata lähiön lapsia, joiden on vaikea kiinnittyä mihinkään? Entä mistä sijais- tai adoptiovanhempi saisi apua lapsensa tunteiden vastaanottamiseen?
– Uskon, että nämä kysymykset ovat myös Jumalan sydämellä. Kutsuuhan hän itseään orpojen isäksi sekä leskien ja muukalaisten puolustajaksi, ViaDia ry:n lapsidiakoniatyön yhteyshenkilö Suvi Eriksson sanoo.
Kysymykset olivat lähtökohtana myös ViaDia ry:n ja World Without Orphans Europen järjestämälle Toivoa ja turvaa aikamme lapsille -koulutuspäivälle. Huhtikuun lopussa Teopoliksen tiloissa pidetty tapahtuma kokosi yhteen noin 40 lapsityöntekijää, sijais- ja adoptiovanhempaa tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaista. Lisäksi mukana oli muutama etäosallistuja.
Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys
Tapahtuma oli lähtölaukaus STEAn rahoittamalle Traumasta luottamukseen -hankkeelle, ja siksi kaikille yhteinen aloitusosio käsitteli traumatietoista kasvatusta.
– Lapsen perusturvallisuus tai -turvattomuus syntyy varhaisissa kiintymyssuhteissa, lasten psykoterapeutti Päivimaria Kuivamäki korosti luennossaan.
Hän kehotti traumataustaisten lasten lähellä olevia aikuisia lisäämään lapsen turvallisuudentunnetta esimerkiksi rauhallisella puheella, lämpimällä katsekontaktilla, kevyellä kosketuksella ja samanlaisina toistuvilla rutiineilla.
– Monelle lapselle voi olla avuksi, jos vaikka pyhäkoulun aluksi käydään kuvakorttien avulla läpi pyhäkoulun toimintojen järjestys.
Ryhmäkeskustelujen aikana sain purettua taakkojani ja tukea omiin prosesseihini.
Hämeenlinnalainen Vera Pispa piti Kuivamäen luentoa niin tärkeänä, että sen sisältöjä olisi hyvä käsitellä myös paikallisseurakunnissa.
– Näistä aiheista olisi hyvä kuulla jokaisen, ei vain lasten kanssa työskentelevien.
Pispa on itse toiminut puolisonsa kanssa sijaisvanhempana puoli vuotta. Hän osallistui sijais- ja adoptiovanhemmille suunnattuun kanavaan, jossa pohdittiin, missä kohtaa kukin on vanhemmuuspolullaan ja mitä lisätyökaluja kokee tarvitsevansa.
– Kaikkein suurin anti oli ryhmäkeskustelut. Niiden aikana sain purettua taakkojani ja tukea omiin prosesseihini.
Tavoittavaa työtä
Aila Åkerlund jakoi kokemuksiaan työstään Lähiötalolla, jota Tampereen Vapaakirkkoseurakunta pyöritti vuosia Tampereen Ikurin kaupunginosassa. Kymmenet, ellei sadat lapset saivat osallistua vuosien varrella joka arkipäivä järjestettyyn iltapäiväkerhoon. Hangon ”slummialueen” lapsia ja nuoria tavoittavasta partiotyöstä kertoi puolestaan etäyhteyden kautta Hangon vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijä Sami Laaksamo.
– Partiossa suuri merkitys on myös diakonisella puolella: lapset saattavat tarvita esimerkiksi vaatteita ylleen, ja joillekin partiossa saadut eväät ovat merkittävä osa päivän ravinnosta, ViaDia ry:n Yhteisönurkka-hankkeessa työskentelevä Anna Lydecken kertoo Laaksamon kokemuksista.
Yhdessä Riia Antikaisen kanssa hän esitteli kanavassa myös omaa hankettaan, jonka kautta iltapäivätoiminta tavoittaa lapsia Raumalla ja Karttulassa.
– Molempien paikkakuntien Yhteisönurkka on saavuttanut vakiintuneen ja uskollisen kävijäkunnan ja lasten palautteet ovat lähes yksinomaan positiivisia. Siksi toivomme, että toiminta saisi jatkua jossakin muodossa myös hankkeen loputtua.
Tarve koulutukselle
Monikulttuurisen lapsityön kanavassa keskusteltiin muun muassa siitä, mitä eroa on monikulttuurisuudella ja aidolla kulttuurienvälisellä vuorovaikutuksella. Paneelikeskustelussa yliopistonopettaja Ulla Hietamäki, Kotkan vapaaseurakunnan lapsi- ja nuorisotyön pastori Janika Erkko sekä Sami Laaksamo kertoivat kokemuksiaan onnistumisista, kipukohdista, kulttuurien törmäämisestä ja kielitietoisuudesta.
– Yhdessä totesimme, että lapsilähtöisyys ja ennakoitavuus ovat ensiarvoisen tärkeitä myös monikulttuurisessa lapsityössä, Suvi Eriksson kiteyttää.
Kaiken kaikkiaan Eriksson iloitsee koulutuspäivän saamasta palautteesta, jonka mukaan lapsidiakoniatyön koulutuspäiville on tilausta.
– Suunnitelmissamme on järjestää vastaavanlaisia päiviä syksyllä ja keväällä ainakin Etelä- ja Itä-Suomessa, joten kannattaa pysyä kuulolla.
Via Dia ry:n lapsidiakoniatyön kuulumisia voi lukea uutiskirjeestä, jonka postituslistalle voi ilmoittautua laittamalla sähköpostia osoitteeseen melina.ilkka@viadia.fi.
Teksti: Elina Rautio ja Suvi Eriksson
ViaDia ry:n lapsidiakoniatyön hankkeet
Yhteisönurkka on alkuvuonna 2023 alkanut kolmivuotinen hanke, jonka ydintoimintaa on järjestää avointa ja maksutonta iltapäivä- ja loma-ajan toimintaa alakouluikäisille lapsille.
Karttulan Yhteisönurkka toimii neljässä eri toimipaikassa, kussakin yhtenä päivänä viikossa. Toiminta sisältää muun muassa sirkustemppuja ja akrobatiaa, askartelua, pelejä, leikkejä sekä leivontaa. Lomalla järjestetään yhteistyötahojen kanssa leiripäiviä ja retkiä.
Rauman toiminta pyörii paikallisen vapaaseurakunnan tiloissa neljänä päivänä viikossa, ja osallistujat ovat pääasiassa viereisen alakoulun oppilaita. Rauman Yhteisönurkassa voi pelata biljardia, ilmakiekkoa tai lautapelejä sekä askarrella ja leikkiä.
Traumasta luottamukseen -hankkeen tavoitteena on lisätä traumatietoisuutta, vahvistaa traumataustaisten lasten perheiden tukea ja yhteisöllisyyden kokemusta. Huhtikuussa 2024 alkanut hanke on kolmivuotinen, ja sen aikana on tarkoitus kehittää materiaalia, joka varustaa vapaaehtoistoimijoita, lapsi- ja nuorisotyöntekijöitä sekä adoptio- ja sijaisvanhempia traumataustaisten lasten kohtaamiseen.
Juttu on julkaistu Suomen Viikkolehdessä 15.5.2024.
Linkki Viikkolehden juttuun: https://svl.fi/jokaisen-olisi-hyva-kuulla-naista/
