5.10. järjestettyyn koulutustapahtumaan osallistui noin 40 henkilöä. – Vastaavanlaisia tapahtumia järjestetään seuraavien vuosien aikana Suomen eri kaupungeissa. Kannattaa pitää sosiaalisen median kanavamme seurannassa, ViaDia ry:n lapsidiakoniatyön yhdyshenkilö Suvi Eriksson sanoo.
Tapahtumassa jaettiin vinkkejä ja rohkaistiin kohtaamaan traumataustaisia lapsia myötätuntoisesti.
Miksi traumatietoisuus on tärkeää? Tätä pohdittiin lokakuun alussa ViaDia ry:n ja World Without Orphans Europen järjestämässä lapsidiakoniatyön koulutustapahtumassa Helsingin vapaaseurakunnassa. Tapahtuman otsikko Umpikujasta eteenpäin ohjasi etsimään uusia keinoja niissä kasvatustilanteissa, joissa vanhat menetelmät eivät tunnu riittävän.
Pääpuhujana toimi traumatietoisuusaktiivi Aster Hedman, joka avasi luennossaan traumainformoitua ajattelutapaa.
– Lähestymistavassa pyritään näkemään ihminen hänen toimintansa takana. Kysymys ei ole enää ”Mitä sinussa on vikana?” vaan ”Mitä sinulle on tapahtunut?”
Tällaisessa viitekehyksessä ymmärretään, että jopa ihmisen vahingolliset käyttäytymismallit voivat olla epätoivoisia yrityksiä selviytyä.
– Traumainformoitu lähestymistapa ei ole terapiaa, eikä se kohdistu vain ihmisiin, joiden tiedetään olevan traumatisoituneita, Hedman selvensi.
Sen sijaan kyse on uudenlaisesta ymmärryksestä. Esimerkiksi seurakuntaympäristössä ymmärrys traumoista ja niiden vaikutuksista auttaa luomaan yhteisön, jossa uudelleen traumatisoituminen minimoidaan.
– Lisäksi se luo myötätuntoista kohtaamista, mikä puolestaan lisää niin auttajan, autettavan kuin koko yhteisönkin hyvinvointia.
Perhehoitajina toimivien Lassi ja Anne Hyttisen mieleen jäi erityisesti kaksi arjen turvatekijää: struktuuri ja yhteys lapseen. – Lisäksi traumalasten kasvattajien on hyvä muistaa, että lasten haastavan käytöksen taustalla on syy.
Koulutustapahtuman kanavissa tarjottiin tietoa ja vertaistukea kristityille adoptio- ja sijaisvanhemmille sekä lähiötyöstä tai monikulttuurisesta lapsityöstä kiinnostuneille.
Adoptio- ja sijaisvanhempien kanavassa perhehoitajana toimiva Outi Sallinen jakoi Kanta-Hämeessä kehitetyn Arjen kesyttämön vinkkejä esimerkiksi ruokailun, pukemisen tai siirtymien helpottamiseen. Materiaaleihin oli mahdollisuus tutustua paikan päällä, ja niitä sai monistaa ja laminoida itselleen.
– Me otimme mukaan tunnekeskustelupelin, juoksukortin levottomalle ruokailijalle ja timanttipisteet ruokien maistamisesta. Lisäksi tilasimme useita keskittymistä tukevia näpertelyleluja, lohjalaiset Anne ja Lassi Hyttinen kertovat kanavan annista.
– Parasta oli kuitenkin muihin uskoviin perhehoitajiin tutustuminen sekä rakentavat ja mielenkiintoiset keskustelut.
"Voisiko monikulttuurinen yhteisö olla tuomassa uudistumista seurakuntiin?"
Lähiötyön kanavassa ViaDia ry:n Yhteisönurkka-hankkeen vetäjät Riia Antikainenja Anna Lydecken kertoivat kuulumisia lapsidiakoniatyöstä Raumalla ja Karttulassa. Hands and Heart -yhdistyksen perustamisessa mukana ollut Sami Liikala jakoi näkyään rohkaista seurakuntia aloittamaan tavoittavaa lapsityötä lähiöissä, vaikkapa oman kerrostalon kerhotiloissa.
– Työ voi olla hyvin matalalla kynnyksellä toteutettavaa ja vetäjänsä näköistä: voit vaikka koota omia ja naapurin lapsia tekemään kanssasi asioita, joita muutenkin tykkäisit vapaa-ajallasi tehdä, Liikala kehotti.
Monikulttuurisen lapsityön kanavassa pohdittiin, voisiko monikulttuurinen yhteisö olla tuomassa uudistumista seurakuntiin. Teemasta ajatuksia jakoivat Ya-Chen Kuikanmäki-Li, Lea Raittila ja Sami Laaksamo.
– Eräskin pääasiallisesti eläkeikäisistä koostuva pieni seurakunta on ottanut ilolla vastaan kiinalaiset opiskelijat ja lapsiperheet, ja monikulttuurinen ymmärrys on kasvanut molemmin puolin, hän kertoi kokemuksistaan maahanmuuttajien integroitumisesta seurakuntaan.
Paneelikeskustelussa yleisön kysymyksiin vastasivat Aster Hedmanin (vas.) lisäksi nuorisotyöntekijä Sami Laaksamo ja perhehoitaja Leena Ilkka. Juontajana toimi Elina Rautio.
Lea Raittila kertoi pakolaislapsille suunnatusta Lalan matka -ryhmämateriaalista, jota on menestyksekkäästi testattu myös Suomessa.
– Lalan matka on psykoedukatiivinen materiaali viiden kerran tapaamisiin 8–11-vuotiaiden kanssa. Etsimme mahdollisuuksia sen käyttöönottoon entistä laajemmin, ViaDia ry:n lapsidiakoniatyön yhdyshenkilö Suvi Eriksson sanoo.
Hangon vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijän Sami Laaksamon vetämästä partiolippukunnasta noin puolet on vieraskielisiä. Hän näytti havainnollisesti, miltä tuntuisi olla vieraskielisenä vaikkapa partiossa, ja johti osanottajia keskusteluun työn mahdollisuuksista ja haasteista.
– Hangossa partio on saanut vahvasti olla tukemassa lasten ja heidän perheidensä kotoutumista, suomen oppimista ja yhteiskuntaan sopeutumista.
Teksti: Suvi Eriksson, Anna Lydecken & Elina Rautio, kuvat: Melina Ilkka
Artikkeli on julkaistu alunperin Suomen Viikkolehdessä 30.10.2024.
